sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Lampaanrasvausta ja aurinkoa

Reilu kuukausi sitten Kemiön teurastamolta saamistani lampaantaljoista yksi on nyt parkittu työnäytöksenä Glimsissä. Työnimekseen Pietari saanut pitkäkarvainen ruskea talja onnistui ihan kohtuullisesti lukuun ottamatta niskaa, josta villa lähtee isoina tuppoina. Oletan sen johtuvan siitä, että teurastuksen jäljiltä niskavilloihin oli jäänyt aika lailla verta, joka alkoi mädättää nahkaa lihapuolen suolauksesta huolimatta.

Kuluneen viikon sää on onneksi ollut parkintaan aivan täydellinen, aurinkoista ja lämpimähköä, muttei vielä tietoakaan ärsyttävistä ötököistä tai muista. Tai no, yksi pökertyneen oloinen kukkakärpänen laskeutui perjantaina hetkeksi Pietarin päälle lepäämään. Käytin keskiviikkoiltapäivän taljan lihapuolen rapsutteluun ja sen valmiiksi saatuani pesuun: ensin runsas huuhtelu kylmällä vedellä letkun ja paljun avulla pihalla, sitten varsinainen pesu lämpimässä vedessä tiskiaineen ja mäntysuovan avulla, ja lopuksi huuhtelu runsaalla vedellä. Nyt Pietu haisee enää mäntysuovalta ja villalta, ei enää lihalta ja urealta.

Rapsuttelun ja pesun jälkeen jätin Pietarin kuivumaan telineelle lihapuoli sisäänpäin niin, että nahkapuolen väliin jäi vain vähän ilmaa. Läpimärän villan kuivattaminen pesukoneessa linkoamalla olisi ollut hyvä lisä, mutta siihen ei tällä kertaa ollut mahdollisuuksia. Palasin hommiin perjantaina, jolloin totesin villan kuivuneen osittain, ja lihapuolen olevan jo melkein sopivan nihkeä rasvaparkkia varten. Otin Pietarin hetkeksi ulos aurinkoon paistattelemaan, ja valmistin sillä aikaa parkin: 1 huoneenlämpöinen munankeltuainen, reilu desi rypsiöljyä, loraus mäntysuopaa, ja vatkaus. Tuota seosta hieroskelin sitten nahkapintaan useampaan otteeseen päivän mittaan, ensin ehkä puoli tuntia yhtä kyytiä ja sittemmin silloin tällöin lisää hieroskelua. Väliajat Pietari otti aurinkoa museon pihalla, kävin vain välillä kääntämässä eri puolen paisteeseen päin.

Parkinnan onnistumisen kannalta olennaisia kohtia ovat siis se, että rasva imeytyy hyvin, ja että talja kuivuu sekä karva- että lihapuolelta. Putsauksen tarkkuus ja pehmitys vaikuttavat puolestaan sitten lopputuloksen laatuun. Lämpötila ulkona olisi parkituksen onnistumisen kannalta voinut olla korkeampikin, mutta toisaalta aurinko paistoi niin lämpimästi, että tein töitä pelkässä pitkähihaisessa paidassa, vaikka lumi on vielä maassa. Päivän paistattelun ja rasvan imeytymisen jälkeen Pietari palasi sisälle pyykkitelineen päälle kuivumaan loppuun. Tänään tarkistettaessa näytti olevan niskaa ja joitakin poimuja lukuun ottamatta kuiva ja hyvännäköinen.

Kolme lammasta odottaisi vielä kotona ulkovarastossa, ainakin yhden taljan yritän parkita vielä tämän kuun aikana. Alunperin olin haaveillut ehtiväni tekemään näin huhtikuussa myös nahkaa, mutta aika ei yksinkertaisesti taida riittää karvanpoiston miettimiseen ja parkkiliemien keittelyyn. Sen sijaan voisi harkita yrittävänsä pehmittää Pietaria ja sitä toista kaveria, kunhan nyt ensin saa sen tehtyä. Mitä jäljelle oleville nahoille sitten käy, jää nähtäväksi: runsaalla suolauksella niiden pitäisi kai mahdollisesti selvitä kesästäkin parkitsematta, mutta jos oikeasti tulee lämmintä, en ehkä uskalla luottaa siihen. Mutta katsotaan, jos vaikka kesäviikonloppuina jossain vaiheessa ehtisi ja viitsisi...

Lauantaina puolestaan pitkästä aikaa puutöitä, mutta palannen niihin myöhemmin, toivottavasti valokuvien kera.